Tehdäänpä heti alkuun selväksi etten ymmärrä tätä nykyajan zombie villitystä. Gerorge A. Romero hoiti hommat tyylillä jo 60 luvulla ja Resident Evil sarja peliversiot vuosikymmeniä myöhemmin. Luulisi siinä olevan zombeja tarpeeksi, mutta ei näemmä. Uusimpana kalmanhajuisena tulokkaana saapuu Last of Us. Tarkennuksena vielä, että pelissä ei ole zombeja sanan yleisimmässä merkityksessä vaan kyseessä on nykyaikainen versio teemasta jossa ikävä virus muuttaa ihmiset zombeja muistuttaviksi aivottomiksi tappajiksi. Olette kuitenkin varmasti kuulleet tämänkin juonen ennen, sillä se on käytössä lähes jokaisessa nykyajan zombie genren teoksessa. Mihin jäivät ne klassiset haudoistaan nousevat epäkuolleet, kysyn vaan?
Peliä odotettiin pelaajien kesken varovaisen innostuneesti. Jo viikkoa ennen ilmestymistä Metacritic lätkäisi tiukat 95 pistettä arvostelujen keskiarvoksi ja omakin innostus heräsi taas yhtä nopeasti. Valitettavasti, kuten viime kerralla Bioshockin kanssa, allekirjoittanut hukkui hypen aaltoihin eikä matkasta selvitty taaskaan ilman traumoja. Myönnän avoimesti olevani sen luokan pelihipsteri, että pitäsi varmaan olla kokonaan pelaamatta näitä AAA luokan pelejä ja tyytyä suosiolla Dwarf Fortresiin.
Pelissä ohjataan aluksi päähenkilöä Joelia, mutta mukaan tarttuu nopeasti Ellie niminen tyttö ja se niistä spoilereista. Pelin suurin ongelma on tylsyys, suurimman osan ajasta pelaaja kulkee eteenpäin apokalyptisissa, mutta kauniissa maisemissa, ainoana viihdykkeenään sahalaitainen ja hidasteleva ruudunpäivitys. Välillä päästään tonkimaan ympäristöjä kerättävän romun toivossa. Pelin muut aktiviteetit ovat sitten hiippaileminen, taistelu sekä puzzlejen* ratkominen ja tästä ne ongelmat alkavat. Pelin puzzlet ovat näet lähinnä vitsi ja hidaste jatkuvalle eteenpäin kävelemiselle tatti pohjassa. Suurin osa ongelmista on esimerkiksi tikkaiden tai jonkin muun esineen viemistä paikasta toiseen, jotta matka voisi jatkua. Puzzleja suunniteltaessa avainsanat kuten innovaatio ja haaste ovat varmasti olleet kauniissa kehyksissä suunnitteluhuoneen seinällä, mutta peliin niitä ei ole saatu ohjelmoitua. Suurin osa puzzleista on näet saman kierrätystä ja tämä linja pitää koko pelin ajan vailla mitään vaihtelua. Kun kymmenettä kertaa kuskaa Ellietä puulautan päällä rannalta toiselle pelaajan leuka on vähällä irrota haukottelusta. Tilanteen synkkää koomisuutta ei myöskään auta Ellien heitot pelin puzzlejen tasosta. Kun pelihahmot itsekin kyllästyvät jatkuvaan toistoon ja valittavat siitä, ollaan jo metapelaamisen äärellä.
 |
| Mennääks vaklaa? |
Kun alunperin vuosia sitten katselin esittelyvideoita pelistä, kuvittelin että pelin taistelut ihmisiä vastaan olisivat jotenkin todella piinaavia ja haastavia. Turhaanpa taas unelmoin, ihan perus hiippailua ja salatappoja tässäkin tehdään, lähin sukulainen olkoon vaikka uusin Deus Ex. Ohjaus on sentään luokkaa paras ikinä, mikä on lohduttavaa. Loppupuolella koko hiipiminen oli melko turhaa sillä aseita oli kerinnyt kasaantua jo pienen armeijan tarpeisiin eikä rynnäköinnistä saa mitään rangaistuksia, joten koko hiipiminen oli lopulta turhaa. Pelin loppupuolella aseet laulavatkin kuin perus Gears of War kopiossa ikään ja ruumiita kasaantuu.
Välillä vastaan tulevat zombiet muuttavat hieman pelistrategiaa ja nyt seuraa ammattilaisvinkki: Kun peli pakottaa hiipimään huoneen läpi joka on täynnä kuuloaistillaan havainnoivia olmeja, paras tapa edetä on mahdollisimman hitaasti. Tämä hoituu painamalla ohjaintattia eteenpäin niin vähän kun mahdollista. Nykyajan ad/hd Jonnejen maailmassa tämä on ymmärrettävästi vaikea temppu, mutta takaa sen että viholliset eivät näe sinua vaikka hiippailisit aivan vieressä, että se siitäkin haasteesta!
Pelin käsikirjoitus on ensiluokkaista, toisaalta pelissä on paljon tyhjäkäyntiä milloin ei tapahdu suurinpiirtein mitään muuta kun yllä selitettyä toimintaa. Tämä jatkuva päämäärättömyys vaikuttaa olevan yleistä koko zombie genrelle. Loppuratkaisussa on sentään jo hyvinkin paljon yritystä ja peli jättää pelaajalle taatusti mietittävää lopputekstien rullatessa ruudulle.
Grafiikasta sen verran, että PC pelaaminen on selkeästi pilannut hyvän nörtin. Paljon hehkutettu toteutus kärsii välillä rankasta hidastelusta kun ruudunpäivityksen laskiessa tiukemmissa tilanteissa lähes yksinumeroisiin lukemiin. Normaalisti ruudunpäivitys on luokkaa 20-30 fps, mikä ei siis ole todellakaan sulavaa. Uncharted sarjan fanina odotin ulkoasulta kyllä paljon enemmän.
Loppukaneettina voisi todeta että pelistä saisi hienon elokuvan / TV sarjan. Melkein vastaavan pelikokemuksen saa helposti esimerksi Walking dead sarjan kanssa kun vain muistaa ottaa Playstationin ohjaimen käteen. Aina hahmojen liikkuessa katsoja painaa vasenta tattia eteenpäin ja toimintakohtauksissa rämpytellään nappeja satunnaisesti. Tällä tavoin tulet myös ikuisesti olemaan 60 euroa rikkaampi!
* - Mikä on suomenkielen vastine sanelle puzzle videopeleistä puhuttaessa? Itse haluasin käyttää sanaa ongelma tai pulma, jos ne eivät kuulostaisi niin väärältä tässä kontekstissa.
