Far Cry 3

Vuonna 2004 julkaistu Far Cry jäi pelaajien mieleen teknisten ansioiden ja pelimaailman vapauden takia. Muistan itse kyseisen pelin sen todella hyvästä vihollisten tekoälystä ja uskallan jopa väittää, että en ole vielä tähänkään päivään mennessä nähnyt vastaavaa. Voi toisaalta olla, että pelin tekoäly skripti oli vain yksinkertainen kohteeseen hakeutuva, mutta illuusio älykkyydestä oli täydellinen ainakin sen päivän standardeilla. Nykypäivän peleiltä on kuitenkin lupa vaatia enemmän ja tässä ei nyt ihan täysin onnistuta.

Ensimmäinen havainto pelin käynnistyessä oli, että tältähän se Crysis näytti jo ensimmäisissä demoissa vuonna 2006,  mutta vihdoinkin pelikokemus on sitä mitä tuolloin luvattiin. Alkuperäinen Crysis tuskin vieläkään toimii millään raudalla kunnolla, joten vuosien grafiikkaoptimointi on siis tuottanut tulosta!

Tarjolla on siis avoimen maailman viidakossa rämpimistä. Tärkein uusista aktiviteeteistä on jo Red Dead Redemptionissa nähty metsästys, eli eläinrakkaat pelaajat älkööt vaivautuko. Toisaalta tällä kertaa eläimet eivät välttämättä olekaan niin altavastaavan roolissa kun aluksi luulisi, esimerkiksi lauma pillastuneita kasuaareja pistää matalaksi helposti kokonaisen joukko-osaston sotilaita. Vähäpätöisimmät elikot taas maustetaan lyijyllä ja jäänteistä kasataan millon minkälaista tarpeellista härpäkettä aina lompakoista asekoteloihin. Hipeille on tarjolla aina yhtä mielekästä yrttien keräilyä.

Far Cry3 on täynnä toinen toistaansa ilkeämpää vastustajaa

Jos ei metsästys ole uusi juttu, niin eipä ole muutkaan aktiviteetit sieltä uusimmasta tahi mielenkiintoisemmasta päästä. Tarjolla jo antiikin ajoilta (lue GTA3) tuttua piiloitettujen pakettien keräämistä ja checkpoint rallia. Pelin pahin ongelma on se, että mielekästä tekemistä ei vain ole. Parhaimmat kamat saa jo muutaman tunnin pelaamisen jälkeen ja pelkkä rahan kerääminen itsessään on turhaa, vaikka kokoomuksen edustajat toista mieltä ovatkin. Lopulta mielenkiintoisin tie on juonen seuraaminen, vaikka tällöin ympäröivä pelimaailma jää täysin statistin rooliin kuin LA Noiressa ikään. Bonusta on annettava ääninäyttelystä ja hahmoista, jotka ovat välillä häiritsevyydessään oikeasti kuumottavia, sekä kuvakulmasta joka pysyy visusti pelaajan pään sisässä. Tämä luo kohtauksiin täysin uutta intensiivisyyden tuntua, millaista en muista kokeneeni missään muussa pelissä aikaisemmin.

Itselläni oli pelistä suhteellisen suuret odotukset, sillä Far Cry 2 oli mukavaa hupia pienissä paloissa, valitettavasti (tai vaihtoehtoisesti: onneksi) tähän osaan pätee täysin sama. Vihollisia näkyy FPS peliksi todella harvoin verrattuna edelliseen osaan, jossa pelaaja oli lähes jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Myöskään aivan yhtä hillittömiä tuhoja ei jostain syystä enää saa enää aikaan. Esimerksi tulipalot syttyvät hitaammin ja sammuvat nopeammin ja räjähdyksiä olisi kaivattu lisää, tietenkin!

Lyhyesti perus normi avoimen maailman peli, tällä kertaa jälleen vähän paremmin toteutettuna.

Kiva kiitti moi!