Duck Game

Jämptisti nimetty Duck Game julkaistiin alun perin Kickstarter lahjoitusrahat tehokkaasti imuroineelle, mutta sukaksi osoittautuneelle OUYA konsolille. Peli on nyt käännetty myös PC:lle, alkuperäisen julkaisijan Adult Swim Gamesin toimesta. Firman portfoliosta löytyy lukemattomien mobiilipelien lisäksi myös muutamia laadukkaita PC julkaisuja, kuten Westerado, Super House of Dead Ninjas & Volgarr the Viking. Kyseiset pelit ovat hyvinkin laadukkaita ja kantavat retropelaamisen soihtua kunniakkaasti. Firman pelitarjontaan tutustuminen onkin siis ehdottomasti suositeltavaa!

Illan menu: Grillattua ankkaa lyijykastikkeella!

Duck Gamen pelityyppinä toimii maksimissaan neljän pelaajan samanaikainen deathmatch areenataisto, ripauksella Wario Ware pelisarjan arvaamattomuutta. Tavoitteena on yksinkertaisesti tappaa muut vaakkujat lähimmällä käteen sattuvalla aseella, mielellään vielä mahdollisimman nopeasti. Ankat kuolevat kertalaakista yhdellä osumalla, joten homma hoituu välillä liiankin helposti. Pelin intensiivinen tempo takaa näet sen, että viikatemies korjaa satoaan välillä kirjaimellisesti sen kuuluisan silmäniskun nopeudella. Välillä taas matseista tulee tiukkoja vääntöjä, joissa pelaajien tähtäys- ja väistelytaidot joutuvat puntariin. Peli tarjoaa myös yksinpelin, joka on melko rajoittunut esitys ja onkin tarkoitettu lähinnä liikkeiden oppimiseen ja hattujen ostamiseen moninpeliä varten.

Allerkirjoittaneelle Duck Game tuo mieleen vanhan puolalaisen ilmaisklassikon Soldatin, jota tuli aikoinaan pelattua urakalla.

Soldat - tuo wanha muusamme

Metsästyskautta helpottamaan tarjolla on monipuolinen valikoima erilaista kättä pidempää; singosta aina viholliset omalle puolelle käännyttävään raamattuun. Osa aseista on valmiina paikoillaan kentän alussa, ja osan saa esiin selvästikin sienivaltakunnan sisustuskuvastosta lainatuista kysymysmerkkiblokeista. Aseiden suhteen osa kentistä on myös ikään kuin temaattisia, eli niistä löytyvät lähes aina samat aseet. Toisaalta välillä peli yllättää ja tuttu kenttä onkin varustettu täysin eri aseilla kun yleensä. Esimerkiksi epätarkoilla ensimmäisen maailmansodan aikaisilla kivääreillä varustettu kenttä saa takuuvarmaa vauhtia laserkiväärin astuessa areenalle. Osa aseista on vaarallisia myös käyttäjälle, kuten väärin päin käännetty revolveri tai tulipalloja sattumanvaraiseen suuntaan ammuskeleva hätäraketti.

Kentät sisältävät maanisten ankkojen lisäksi myös muita vaaroja, kuten piikikkäitä lattioita, laavaa ja vuotavia bensakanistereita. Näiden kekseliäällä käytöllä saakin aikaan hyvin kaoottisia tilanteita. Osa kentistä sisältää myös huumoria, esimerkiksi eri soittimilla varustettu musiikkiteemainen kenttä, joka sisältää myös liekinheittimen kakofonian lopettamiseen.

Maaniset taistot ovat loogisesti hauskimmillaan kavereiden kanssa samalta sohvalta pelattuna, jolloin palaute on välitöntä ja usein myös fyysisesti tuntuvaa. Yksinäisille, rumille ankanpoikaisille tarjolla on sentään erittäin toimiva verkkopeli.

Jos Duck Game pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, se olisi "Mikään ei ole varmaa ja kaikki on mahdollista!"

Kuin vesi ankan selästä...

Duck Gamen tekninen toteutus on indie peleille ominaisesti varsin retrohenkinen, tarjolla on siis SID henkistä musiikkia ja klassista pikseligrafiikkaa. Peli pyörii sutjakasti, kuvakulman zoomailleissa toimintaa villisti ja hyvinkin hektisesti. Tästä aiheutuu välillä pienimuotoisia ongelmia, kun kamera viilettää epämääräisellä etäisyydellä pelin tapahtumista. Pelin fysiikkamoottori yllättää myös monipuolisuudellaan ja mahdollistaa monimutkaiset ketjureaktiot Wormsin malliin.

Peliohjaus on lähes täydellinen, mikä onkin elinehto hektiselle teurastukselle. Suositeltava ohjain tälläiseen hetkiseen toimintaan on tietenkin jokin konsolipädi, vaikka näppäimistölläkin pärjää hyvin. Hauskana yksityiskohtana yksi napeista on omistettu pelkälle vaakkumiselle, jolla muiden pelaajien trollaaminen hoituu luontevasti.

Ei iloa ilman pientä itkua, sillä varsinkin yksin pelattua peliä vaivaa melkoinen tavoiteköyhyys. Peli ei näet pidä yllä minkäänlaisia tilastoja, joiden puitteissa omaa suorituskykyään voisi seurata. Moninpelimatsien voittamisesta ei saa hetkellisen voiton tunteen lisäksi mitään muuta palkkiota. Vaikka tosi ankat eivät tutkitusti porkkanoista piittaa, olisi sellainen pienikin pelaamiseen kannustava suupala mieleen. Pelin kaoottinen toteutus aiheuttaa myös yllättävän helposti klassisen "rage quit" ilmiön. Jos kaveripiiristäsi löytyy lyhytpinnaisia henkilöitä, suosittelen varustamaan peliohjaimet pehmusteilla, ympäristölle aiheutuvan vahingon minimoimiseksi.

Yhteenvetona voisi todeta, että Duck Game on rehellinen pelaajien peli. Poissa ovat bugiset pistetaulukot, Facebook/Twitter kehotteet ja äitiäsi solvaavat Jonnet. Tarjolla on sen sijaan kunnon höyhenpöllyä ja maanista kaakatusta!

Aika ottaa siis yhdet ankkapelit!

A winner is you!