Death Wish 3 - C64

Nostalgiamuisteloiden paikka! Tämänkertaisessa jaksossa muistelemme toimintasankaria Charles Bronsonia, jonka suosituimmaksi rooliksi jäi viisiosainen Death Wish (Väkivallan Vihollinen) elokuvasarja. 80-luvun toimintasankarin palli oli tunnetusti tavoiteltu paikka ja haastajia riitti aina Arnold Swarzeneggerista, Clint Eastwoodin Dirty Harryyn ja (*väristys*) Chuck Norrisiin. Charlesin kaliiberi ei valitettavasti riittänyt ja nykyään kyseiselle herralle voi toivottaa kevyitä multia, sillä hän poistui keskuudestamme jo vuonna 2003.

Peli perustuu siis Charles Bronsonin tähdittämään leffasarjaan Death Wish ja tarkemmin osaan kolme. Heti alkuruudussa pelin henki käy selväksi kun pelaaja saa seurattavakseen selvästikin tavallisen päivän kaupungin naapurustossa, jossa huorat vilauttelevat avujaan ja ilkeät roistot ryöstömurhaavat mummoja joiden ruumiit lääkintätiimi raahaa nopeasti pois uusien tieltä. Selvää on, että tällä kaupungilla on ongelmia joita ei edes kansanäänestys ratkaise, eli apua tarvitaan ja nopeaan! Tehtävään ilmoittautuukin, vaatetuksesta päätellen, juuri sängystä noussut Charles Bronson.

Nyky-yhteiskunnassa, missä väkivalta on hyväksyttyä ja suorastaan ihannoitua on pelin sanoma hyvinkin ajankohtainen - tapa viholliset! Nykyään näitä kutsuttaisiin varmaan terroristeiksi, mutta 80-luvulla, hallituksen ja median nostaman populaarisuosion uupuessa, on tyytyminen ihan vain tavallisiin rosvoihin. Pelissä on siis tarkoituksena puhdistaa kadut huonommasta aineksesta, näin poliittisesti ilmaistuna. Homma hoidetaan milloin milläkin käteen sattuvalla, revolverista aina sinkoon asti. Varsinkin sinko on melko tyly ase, sillä se muuttaa kohteensa tunnistamattomaksi sotkukasaksi. Myös sivullisia voi teloittaa ja yleensä näin tapahtuukin hyvin nopeasti, pelaajan kyllästyessä hyviksen rooliin.

!NSFL!

Ruumiiden kasaantuessa hoitohenkilökunnalla on täysi työ pitää kadut puhtaina. Pelissä on myös poliiseja, jotka kommunikoivat kuten muutkin pelin maailmassa - tappamalla. Pelaajan kannattaa olla tarkkana liipaisinsormensa kanssa, sillä liiallinen poliisien teurastaminen kostautuu, jolloin pelaaja saa niskaansa roistojen lisäksi virkavallan ja tällöin onkin jo parempi luovuttaa. Onneksi sentään Charlie kestää luoteja lähes loputtomasti, sillä selvää on, että Chuck Norrisin koulukunnasta tulleelle sankarille parisataa luodinreikää rinnuksissa vain korostaa charmikkuutta!

Näin jälkeenpäin analysoituna peli ei ole vieläkään täysin vailla arveluttavia meriittejä. Näin GTA:n aikoina väkivaltaistenkin pelien olemassaolo perustellaan yleensä sillä, että väkivalta ja tappaminen ei ole pääasia vaan peleissä on muutakin sisältöä. Death Wish 3:n tapauksessa selittäjä ei pääsekään niin helpolla, sillä koko peli on silkkaa tapa tai tule tapetuksi menoa alusta loppuun. Tässähän on periaatteessa jotain pirullisen samaa kuin viime aikoina kohua nostattaneessa Hatred väkivaltaeepoksessa.

Pelin lopullinen tavoite ei käynyt itselleni koskaan oikein selväksi, eikä tuolla niin väliäkään. Itselleni tämä peli on säilynyt sinä "mummon ampumis pelinä" joksi tämän teoksen yhäkin kylmän lämpimästi miellän.