Tällä kertaa luvassa on hieman poikkeavaa selviytymiskauhua PlayStation 2 pelin Gregory Horror Shown parissa. Peli perustuu samannimiseen japanilaiseen piirrossarjaan ja sen on julkaissut Capcom. Näin aluksi olisikin mukavaa kaivaa esiin jokin peli, mihin tätä teosta voisi verrata. Sellaista nyt ei vain satu olemaan, eikä varmasti tulekaan. Etäisenä serkkuna voisi toimia vanhat seikkailupelit, kuten LucasArtsin tekeleet. Oikeastaan peli on täysin oman pelityyppinsä, tirkistelypelien, yksinäinen, jalo edustaja.
 |
| Gregoryn tulisi vähentää... |
Homma hoidetaan varjostamalla hotellin asukkaita heidän viettäessä helvetillisiä lomapäiviään ja iskemällä heidän heikkoon kohtaansa herkällä hetkellä. Jokaisella hotellin asukkaalla on näet omat ongelmansa itsensä ja muiden asukkaiden kanssa. Näitä tarinoita he eivät yleensä kerro pelaajalle suoraan, vaan tiedot hankitaan kyseenalaisesti tirkistelemällä ja vakoilemalla.
Tapoja saada tietoa haltuun on monia. Välillä riittää pelkkä jatkuva varjostaminen, välillä kurkitaan avaimenreiästä ja välillä murtaudutaan suoraan huoneisiin, varastamaan esimerkiksi jokin hahmoille tärkeä esine ja kiristämällä heitä sen avulla. Asukkailla on oma aikataulunsa, jonka puitteissa he toimittavat päivittäisiä (ja yöllisiä) askareitaan. Ja kuten meillä kaikilla, pelin hahmoilla on tapana höpistä itsekseen, kun he luulevat olevansa yksin. Tällöin pelaajan on parasta olla korvat höröllä ja silmät tiukasti avaimenreiässä, jos mielii saada arkaluontoisia tietoja.
Pelin haaste perustuu siihen, että pelaajan tulisi näitä tiedonrippeitä käyttäen päätellä miten toimia, jotta asukkaat luopuisivat kallisarvoisista sieluistaan. Tämä ei aina ole niin helppoa, koska kyseessä on kuitenkin melko hämärä peli, jos se ei ole tullut vielä selväksi.
Koska peli on japanilaisten käsialaa, huumori on taatun vinksahtanutta. Parasta antia ovatkin omituiset hotellin asukkaat, jotka ansaitsivat kokonaan oman kirjoituksensa, sen verran hämärä sakki on kyseessä. Mitä sanotte esimerkiksi isolla neulalla varustetusta, selvästikin perverssejä mielihaluja omaavasta pinkistä hoitsu krokotiilista tai meksikolaisesta kaktuksesta, joka on lännen nopein vetäjä? Entäs miltä kuulostaa kalanruoto, joka on samalla televisio?
Vaikeusaste lisääntyy myös pelin myötä, kun uusia asukkaita saapuu hotelliin. Kun pelaaja on kerran vienyt asukkaan sielun, muuttuvat ne vaarallisiksi ja alkavat jahdata pelaajaa tämän nähtyään. Kiinni saatuaan ne pakottavat hänet katsomaan kauhushown, josta pelin nimikin kumpuaa. Tämä verottaa pelaajan mielenrauhapisteitä ja niiden loppuessa ruotsalainen kuolo vingauttaa viikatettaan viimeisen kerran.
Pelkkä valveilla olo ja käytävillä harhailu kuluttaa myös kallisarvoista henkistä energiaa. Onneksi Gregory sedän, tuon vanhan hampuusin, pitämästä kaupasta pelaaja voi ostaa tuiki tarpeellisia esineitä kuten rauhoittavia, unilääkkeitä ja sieniä, mitkä kukin omalla tavallaan helpottavat ahdistavaa hotellielämää. Myös omassa huoneessa nukkuminen lataa energiat täyteen ja siirtää kelloa eteenpäin useinta tunteja, pelaajan väsymystasosta riippuen.
Peli osaa olla hetkittäin melko turhauttava, esimerkiksi kun kohteena oleva asukas vetelee sikeitä ja pelaajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa heräämistä. Jotkut hahmot myös luopuvat sieluistaan vain tiettyjä esineitä vastaan, mutta aina ei ole kovinkaan selkeää, missä tilanteessa näitä esineitä tulisi käyttää. Tästä aiheutuu valitettavan usein tilanteita, jolloin esimerkiksi Gregoryn kaupasta ostettu esine kuluu turhaan ja pelaajan on kerättävä rahat uudestaan sitä varten. Rahankeruu esineitä varten hoituu uudelleengeneroituvia esineitä sekä kirjoja myymällä.
Ensimmäistä kertaa pelatessani, olin syystäkin todella hukassa mitä pelissä pitäisi tehdä. Mutta hiljalleen pelaajalle löytyy se aito tirkistelijän ote, jolloin pakonomainen avaimenreiästä tuijottelu ja stalkkaaminen alkaa sujua luontevasti. Pelimekaniikka onkin oikeastaan melko nerokas ja vaatii pelaajalta päättelykykyä ja asioiden yhdistelyä hyvinkin uniikeilla tavoilla.
Koska peli on japanilaisten käsialaa, huumori on taatun vinksahtanutta. Parasta antia ovatkin omituiset hotellin asukkaat, jotka ansaitsivat kokonaan oman kirjoituksensa, sen verran hämärä sakki on kyseessä. Mitä sanotte esimerkiksi isolla neulalla varustetusta, selvästikin perverssejä mielihaluja omaavasta pinkistä hoitsu krokotiilista tai meksikolaisesta kaktuksesta, joka on lännen nopein vetäjä? Entäs miltä kuulostaa kalanruoto, joka on samalla televisio?
Vaikeusaste lisääntyy myös pelin myötä, kun uusia asukkaita saapuu hotelliin. Kun pelaaja on kerran vienyt asukkaan sielun, muuttuvat ne vaarallisiksi ja alkavat jahdata pelaajaa tämän nähtyään. Kiinni saatuaan ne pakottavat hänet katsomaan kauhushown, josta pelin nimikin kumpuaa. Tämä verottaa pelaajan mielenrauhapisteitä ja niiden loppuessa ruotsalainen kuolo vingauttaa viikatettaan viimeisen kerran.
Pelkkä valveilla olo ja käytävillä harhailu kuluttaa myös kallisarvoista henkistä energiaa. Onneksi Gregory sedän, tuon vanhan hampuusin, pitämästä kaupasta pelaaja voi ostaa tuiki tarpeellisia esineitä kuten rauhoittavia, unilääkkeitä ja sieniä, mitkä kukin omalla tavallaan helpottavat ahdistavaa hotellielämää. Myös omassa huoneessa nukkuminen lataa energiat täyteen ja siirtää kelloa eteenpäin useinta tunteja, pelaajan väsymystasosta riippuen.
Peli osaa olla hetkittäin melko turhauttava, esimerkiksi kun kohteena oleva asukas vetelee sikeitä ja pelaajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa heräämistä. Jotkut hahmot myös luopuvat sieluistaan vain tiettyjä esineitä vastaan, mutta aina ei ole kovinkaan selkeää, missä tilanteessa näitä esineitä tulisi käyttää. Tästä aiheutuu valitettavan usein tilanteita, jolloin esimerkiksi Gregoryn kaupasta ostettu esine kuluu turhaan ja pelaajan on kerättävä rahat uudestaan sitä varten. Rahankeruu esineitä varten hoituu uudelleengeneroituvia esineitä sekä kirjoja myymällä.
Ensimmäistä kertaa pelatessani, olin syystäkin todella hukassa mitä pelissä pitäisi tehdä. Mutta hiljalleen pelaajalle löytyy se aito tirkistelijän ote, jolloin pakonomainen avaimenreiästä tuijottelu ja stalkkaaminen alkaa sujua luontevasti. Pelimekaniikka onkin oikeastaan melko nerokas ja vaatii pelaajalta päättelykykyä ja asioiden yhdistelyä hyvinkin uniikeilla tavoilla.
Aihepiirinsä ja omituisen huumorinsa takia kyseessä on yksi Playstation 2 huvittavimmista peleistä ja unohdettu klassikko. Tässäpä siis selviytymiskauhua tylsiin zombeihin kyllästyneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti