Hearthstone

Blogin päivittäminen jäi vuodeksi ja syykin löytyy - Hearthstone.

HUOM! Peliin on tullut uusi lisäosa Goblins ja Gnomes, joka periaatteessa korjaa lähes jokaisen ongelman, mistä tässä kirjoituksessa aion valittaa. Ehdin pelata peliä kuitenkin satojen tuntien edestä, joten ymmärtäkää, että tämä kirjoitus on laadittu terapeuttisista lähtökohdista. 

Jos joku ei ole vielä tähän peliin törmännyt, niin kyseessä on ilmaispelattava World of Warcraftin maailman sijoittuva virtuaalinen keräilykorttipeli Magic the Gathering malliin. Samaan hengenvetoon voin myös todeta, että itselläni ei ole mitään kokemusta MtG pelistä. Lähin vastaava olkoon Pokemon keräilykorttipeli, jota tuli jopa pelattua joskus kauan sitten, eli MtG vertailut loppuivat tähän.

Olen siis lopettanut pelin pelaamisen, joten tämän voisi ottaa ikään kuin addiktin tunnustuksena. Aloitin pelaamisen huhtikuun tienoilla vuosi sitten ja tajusin lopettaa noin puolen vuoden jälkeen. On yllättävää ja ahdistavaa todeta, että en ole ollut mihinkään peliin koukussa näin paljon kohta 32 vuotta kestäneen pelaaja "urani" aikana. Ensimmäinen tunne, mikä näin jälkeenpäin pelaamistani miettiessä tulee, on häpeä, että mihin kaikkeen sitä olisikaan voinut käyttää aikansa tämän sijasta.

Hearthstonen tavoitteena on yksinkertaisesti tuhota pelaajan 30:lla elinpisteellä varustettu sankari. Tämä hoituu joko suoraan hyökkäämällä sankaria kohti tai kasaamalla pakasta löytyvistä monstereista armeija, joka hoitaa hyökkäyksen. Suurinta riippuvuutta aiheuttaa tietenkin se, että pelit pelataan toisia ihmisiä vastaan. Pelinhaku toimii todella nopeasti ja muutenkin koko kokemus on suoraviivaistettu ja yksinkertaistettu niin, että tyhmempikin tajuaa kupletin juonen nopeasti. Itse pelaaminen on jatkuvaa köydenvetoa ja erilaisiin tilanteisiin sopeutumista. Myös rukoileminen ja kiroileminen samaan aikaan on ihan normaalia pelin parissa. Häviäminen ei myöskään ole häpeä ja pitkätkin tappioputket sivuuttaa olankohautuksella. Pelin kanssa ei siis pääse syntymään klassisia itkuraivareita, sillä seuraavalla kerralla varmasti kyllä....

Valitettavasti peliä vaivaavat samat ongelmat kun World of Warcraftia, jossa tietyt hahmot ja niiden kyky-yhdistelmät (tässä tapauksessa kortit) ovat yksinkertaisesti parempia kuin satunnaisesti valitut. Tämähän kuulostaa sivistyneiden mielestä varmasti täysin itsestäänselvyydeltä, itse kutsun sitä pahaksi ongelmaksi. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Rogue hahmoluokka, olisi varmasti mukavaa valita itse kivat ja sopivat kortit useammasta sadasta, mutta se jää haaveeksi. Jos haluat OIKEASTI pärjätä on sinun tyydyttävä noin kolmeen tarkasti laskelmoituun eri tyyppiseen Rogueen. Olen tietenkin liian tyhmä ja sinisilmäinen uskoessani, että saisin ihan itse kehittää uniikin pakan kun kerran valinnanvaraa riittäisi. Mutta näin suosittujen pelien kuten Hearthstone ja WOW tapauksessa vastassani on liian suuri matemaattisesti ja loogisesti ajatteleva nörttien armeija, joka on laskenut millintarkasti kohdilleen mitkä kortit ja hahmoluokat ovat ne joilla on ylipäätään mitään järkeä pelata. Valitse hiukankin eri tavalla, niin häviät varmasti ja olet muutenkin säälittävä n00b.

Tämä aiheuttaa myös toisen ongelman, mikä poistaa pelin strategisen ulottuvuuden. Pelaajat jotka ovat vähänkin keskitason yläpuolella, pelaavat vain muutamalla, yleensä netistä kopioidulla pakalla. Tällöin pelaaminen muuttuu lähinnä arvauspeliksi, että mikäs näistä muutamasta pakasta olisi nyt tällä kertaa käytössä, että tuleeko sieltä nyt pikaisesti turpaan vai yritetäänkö siellä kasata muureja puolustukseen.

Toinen seikka, mikä sai minut lopettamaan, on se itse todistettu fakta, että omaan paskan tuurin kaikkeen uhkapelaamiseen liittyvässä. Hyväksyn ja ymmärrän sen, että en tule koskaan voittamaan lotossa tai muutamaa euroa enempää lähikaupan pelikoneessa. Normaalissa elämässä tuurini on onneksi jotakuinkin normaali, päättelen tämän ihan siitä, että taivas ei ole vielä tippunut niskaani ja olen tarpeeksi järjissäni kirjoittaakseni tämän. Hearthstone ei tietenkään ole mikään virallinen uhkapeli, mutta tippuu selkeästi siihen kategoriaan mikäli tuurini perusteella voi mitään analysoida. Tämä meinaa, että hävittyä tuli.... muutamia tuhansia kertoja!

Jos vakioveikkaus ja todennäköisyyksien laskeminen on ominta alaasi, olet luultavasti tuomittu viettämään loppuelämäsi tämän pelin parissa. Annanpa siis neuvon, älä edes aloita! Itse voisin pelaa muutaman erän Ikarugaa!

Lesotakseni edes vähän, pakko liittää tähän loppuun vielä paras tulokseni pelin Arena moodissa. Tämän saavutin juuri Goblins & Gnomes lisäosan julkaisun aikaan, jolloin pelaajakunta oli vielä ihailtavan hämmennyksen vallassa. Normaali voittoputkeni tässä moodissa oli siis luokkaa 0-3, yleensä 0.